sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Apua vauvan vatsavaivoihin

Vatsavaivat vaivaavat vauva-arkeamme edelleen - vaikkakaan eivät samassa määrin kuin aiemmin. Nykyään vatsa huudattaa enää iltaisin ja siitäkin huudosta selvitään noin tunnissa. Tähän on päästy sillä, että olemme nähneet paljon vaivaa löytääksemme erilaisia helpottavia juttuja arkeemme. Olen kolunnut aina vauvan nukkuessa nettiä ja tehnyt "tutkimustyötä" hyväksi havaituista apukeinoista.

Aiemmin kerroin, että lopetimme RELAn D-vitamiinit ja vaihdoimme ne kookosöljypohjaiseen suusuihkeeseen. Lisäksi aloitimme Cuplatonin käytön. En usko, että Cuplatonista on ollut merkittävää apua, muttei se ole vaivaa pahentanutkaan. Vauva pieree hyvin eli ilma liikkuu suolistosta. D-vitamiinin vaihdon uskon olleen merkittävä muutos, sillä sen jälkeen on päivähuudot vähentyneet - jopa loppuneet.


Sittemmin olemme aloittaneet RELAn maitohappobakteerit. Merkittävin ja mielestäni tärkein muutos on kuitenkin se, että olemme "unohtaneet" trendisanan "lapsentahtisuus" ja alkaneet noudattaa ns. ruoka-aikoja - tai pikemminkin ruokailuvälejä. Meillä ongelmana on ollut se, että pikkuinen söisi koko ajan, varmasti osittain lohdutukseksi vatsanväänteisiin.
Päätimme kokeilla mitä selkeät 2-3 tunnin ruokailuvälit tekisivät ja niistä on ollut suuri apu. Maalaisjärjelläkin ajateltuna vatsavaivoista kärsivän on annettava vatsan välillä levätä, jottei se olisi jatkuvasti ns. käymistilassa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että huudatamme nälkäistä vauvaa jos 2-3 tuntia ei ole kulunut edellisestä syömiskerrasta. Lapsi ruokitaan tottakai silloin kun nälkä on, mutta väliajat olemme "opettaneet" häntä lohduttautumaan muilla keinoilla, kuten laululeikeillä äidin kanssa, jumppahetkellä tai tutilla. Tutti ei edelleenkään kelpaa kuin erittäin harvoin ja sehän ei tietenkäään ole huono asia.


Se, että lapsi huutaa pienen hetken iltaisin, on pieni murhe meille (hänelle itselleen tietenkin suuri) kun saamme kutenkin nukkua nykyään 5-6 tuntia putkeen. Pikkuinen menee iltatoimille ja sänkyyn kello 21 ja nukkuu yleensä kello 22. Seuraavan kerran hän herää n. 04 aikohin, syö ja jatkaa unia 06-07 saakka. Eli yöt ovat rauhallisia mikä tekee kaikesta muusta paljon siedettävämpää.

Pienen vauvan vaivat vaativat paljon huomiota ja vaivannäköä, mutta on niin palkitsevaa huomata kun jokin keino toimii. 

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Raparperipiirakka toscapäällisellä

Tätä kannattaa kokeilla, on meinaan sen verran hyvää - niin vaniljajäätelöllä kuin vaahdotetulla vaniljakastikkeellakin. 


POHJA

3 munaa
2dl sokeria
100g voita
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

TÄYTE

n. 4dl raparperia

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon sulatettu ja jäähtynyt voi. 
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi. 
Voitele korkeareunainen vuoka, kaada taikina siihen ja ripottele päälle raparperit. 
Paista 200 asteessa noin  20 minuuttia. 

Valmista sillä välin kuorrutus

KUORRUTUS

100g voita
1dl sokeria
1/4dl vehnäjauhoja
100g mantelilastuja
1rkl maitoa

Mittaa ainekset kattilaan. 
Kuumenna seosta koko ajan, kunnes piirakka on valmis otettavaksi uunista pois. 
Levitä seos tasaisesti piirakan päälle ja paista vielä noin 10 minuuttia. 

Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kera. 


lauantai 29. kesäkuuta 2019

Häiden kutsukortit

Nyt kun häidemme kutsut on laitettu matkaan ja suuri osa lienee saavuttanut saajansa, voin paljastaa tännekin millaiset niistä tuli. 


Häidemme teemavärit - turkoosi, musta ja hopea - ovat jo korteissa näkyvillä. 
Paljon niissä oli leikattavaa ja liimattavaa. Ei ehkä maailman fiksuinta kun tein näitä raskausaikana kipeitten käsien kanssa. Jossain kohtaa meinasi usko loppua kun työskentely oli niin hidasta, mutta valmiiksi ne tulivat ennen kuin pikkuinen syntyi. 




tiistai 25. kesäkuuta 2019

SWADDLE UP™ -KAPALOPUSSI: Öiden pelastus

Meillä alkoivat levottomat yöt kahden ja puolen viikon iässä. Aluksi ajattelin, että vatsa vaivaa pikkuista, mutta eräänä yönä häntä seuratessani panin merkille, että hyvin todennäköisesti syynä onkin levottomat raajat. Kädet ja jalat alkavat käydä täysin hallitsemattomasti ja hyvin usein hän mäjäyttää itseään nyrkillä. Vähemmästäkin sitä herää. 

Aloin googlettaa kokemuksia vauvojen levottomista öistä ja siihen löytyneistä ratkaisuista, sillä tilanne oli mahdoton. Oli epäreilua meidän kaikkien kannalta, että vauva mäjäytti joka yö itsensä hereille tunnin välein niin, että talo oli joka kerta pullollaan raivoa, jota sitten tyynnyteltiin hyvä tovi ennen kuin uneen taas päästiin. Ja sitten tulikin nälkä mikä herätti uudestaan. 

Aikani selailtuani ja lueskeltuani ihmisten kokemuksia, päädyin erääseen blogiin, jossa kerrottiin kapalopussin auttaneen heidän levotonta nukkujaansa. Ja niinpä seuraavaksi googletin mikä on kapalopussi ja ihastuin heti. Tilaukseen meni samantein. 

Kapalopussi on siis unipussukka, joka ohjaa vauvan kädet luonnolliseen ja turvalliseen asentoon pään yli ojennettuina. Jalat saavat ovat suorina, mutta potkiessa pussi antaa pienen "vastuksen" joka rauhoittaa. Perinteistä kapalointia pitkäaikaisesti käytettynä ei suositella lonkkaongelmien varjolla ja siksi tämä on loistokeksintö. Ja kaiken lisäksi valtavan söpö.


Näitä löytyy monessa eri koossa - me aloitimme S-koolla, joka on tarkoitettu 3-6 -kiloisille, max. 58-senttisille vauvoille. Lisäksi pussukasta on kesä- ja talviversiot ja me otimme tietysti kesäpussin ihanassa mintun värissä.


Minusta hän nauttii unipussistaan. Se on rauhoittanut yömme taas sille tasolle, jolla ne alussa olivat ja saamme taas nukkua kolmen tunnin pätkiä. Heräämme vain syömään - emme parantelemaan nyrkin iskuja. Pussissa on myös se etu, ettei lämpötila vaihdu kun lapsen nostaa sängystä yösyötölle. Vaipanvaihdossakin kaksisuuntaisen vetoketjun ansiosta vauvan kädet pysyvät "siivissä" eikä niin sanottua "riehaantumista" pääse tapahtumaan. 

Isommissa versioissa on irrotettavat "siivet", joiden avulla pussista pääsee pikkuhiljaa vierottautumaan ja siitä saa ns. perinteisen unipussin. 

Olen kyllä erityisen tyytyväinen tähän keksintöön. Se toimii. 
Aion hankkia näitä joka koossa. ♥
Suosittelen kokeilemaan vaikkei vauvalla varsinaista ongelmaa olisikaan nukkumisessaan. 

Pesä pörriäisille

Nyt meilläkin on pihalla ötökkähotelli!


En saanut aikaiseksi ennen vauvan syntymää väsätä sitä, mutta päätin Munamarkkinoilla piipahtaessani tukea toisten tekemää kästyötä ja ostaa hotellin sieltä. 
Se täydentää kivasti pihaamme. ♥


Uudenguinean Liisa kukkii kauniisti, mutta on valtava juoppo. Se on vähän väliä lerpallaan. 
Toisin kuin nämä kiitolliset neilikat. 



Juhannus meni rauhaksiin pienen ihmeemme ehdoilla mökin rauhassa. Kävimme katsomassa naapurissa lampaita ja ihailimme perhosten tanssia. 





Kortti hääparille

Kesän ensimmäiset häät ovat takana ja pikaisesti vauva kainalossa väkersin hääparille kortin, jonka väliin sujautimme parin toivomat lahjarahat. 

Mustavalkoinen kortti on takuuvarma kun hääpari ei ole aivan jokapäivän tuttu. 



Sisällä on seuraava ajatelma: 

Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista
vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista. 
Onnea yhteiselle matkallenne. ♥

torstai 20. kesäkuuta 2019

Kuulumisia vauvakuplasta ♥

Pieni suuri mies täytti maanantaina kuukauden ja siinä kohtaa iski todellisuus. Kylläpä aika lentää! Tänään neuvolassa mitattiin painoksi 4995g ja pituudeksi 55,5cm. Hän kasvaa hienosti. 


Täysin helppoa meillä ei kuitenkaan ole ollut. Aika pian D-vitamiinin aloittamisen jälkeen alkoivat itkua ja raivoa aiheuttavat vatsanväänteet, jotka valvottivat meitä yötäpäivää. Elettiin herkkiä hetkiä ja uskoamme sekä hermojamme koeteltiin todenteolla. En voi väittää selvinneeni pelkillä huokaisuilla vaan kyllä sitä muutama kyynelkin tuli tirautettua tilanteen toivottomuudelle. Samaan aikaan sydänalaa kalvoi huoli ja murhe pienen puolesta ja toisaalta olin raivoissani itselleni siitä, etten kyennyt hallitsemaan tilannetta niin kuin olisin halunnut; täydellisen lempeästi ja äitimäisesti. Tuntui että olin kaikkea muuta vaikka parhaani yritin. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna sekä neuvolassa asiaa puituani, olin tilanteissa varmasi parhaalla mahdollisella kyvylläni. Pääasia on kuulemma, että lapsi tuntee itsensä turvalliseksi vaikka siinä samalla itseä hiukan itkettäisikin.

Lopetimme D-vitamiinin ja aloitimme Cuplatonin käytön. Nyt tilanne on tasaantunut ja sekä päivämme, että yömme ovat taas rauhallisia. Eron pikkuisen olemuksessa huomaa - hän on silminnähden rennompi ja ilmeiltään tyytyväinen. 

Rela dropsit, joissa siis sekä D-vitamiini, että maitohappobakteeri, saivat väistyä tämän suuhun suihkutettavan version tieltä. Maalaisjärjellä ajateltuna en usko, että tästä tulee väänteitä kun se ei mene vatsan kautta vaan suoraan suun limakalvoilta. 


Mitäpä olemme sitten puuhailleet? 
Käyneet mökillä ja sinne suuntaamme nyt juhannukseksikin. Kaupoissa ja kirpputoreilla olemme kierrelleet tavalliseen tapaan. Piipahdimme myös munamarkkinoilla ja ystäviä sekä sukulaisia on käynyt meillä kylässä. Niin ja käytiin me yksissä häissäkin, jossa pikkuinen esiintyi koko päivän vallan edukseen. Ihmettelivät kuinka näin pieni voi olla niin tyytyväinen koko ajan. Taisi hieman olla vieraskoreutta. :) 

Kotona olemme kylpeneet, harjoitelleet vatsalla oloa ja lukeneet kirjaa sekä tietysti ihan vain seurustelleet. Ja reppuilleet! Sillä olen ilmeisesti synnyttänyt pienen apinanpoikasen. Hän kun tahtoo vaan roikkua äitin kainalossa. Reppu on ollut korvaamaton joskin armottoman kuuma näillä helteillä. Onneksi ensi viikolla helpottaa. 


Eka hymy saatiin eilen ja se oli älyttömän tunteellinen hetki. En olisi ikinä voinut uskoa, että hymy voisi tuntua niin hienolta. Se oli palkinnoista paras ja antoi uskoa siihen, että teen asiat oikein ja hänellä on hyvä olla minun kanssaní ♥