Olen virallisesti raskaana

Nyt ne pelottavat hakemukset on laitettu vetämään... Siis äitiysavustus, jonka valitsimme äitiyspakkauksen muodossa sekä lapsilisä ja äitiys- sekä vanhempainraha.. Eihän ne monimutkaisia lomakkeita olleet täyttää, mutta jännittää se silti tihrustaa niitä pikkupränttejä ja tarkistaa sadatta kertaa mitä on kirjoittanut ja onko kaikki vuosiluvut oikein. Mutta tehty se nyt on ja onneksi tässä on vielä hyvin aikaa korjailla mahdollisia virheitä.. 

Merkkipaaluhan tässä kaikessa on se, että sain neuvolasta raskaustodistuksen, mikä tarkoittaa, että raskauteni on kestänyt vähintään 154 päivää eli noin 5 kuukautta. Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 22+3 eli kuutisen viikkoa vielä elellään raskauden toista kolmannesta ja sitten ollaankin jo niin sanotulla loppusuoralla. Aika kiitää. 

Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino on noussut vain noin kilon verran lähtöpainosta, verenpaineet on ok ja vatsa on kasvanut käyrien mukaisesti. Pikkumiehen sydänäänet löytyivät suhteellisen helposti ja sykkeet pumputteli 150 paikkeilla. Verensokeritkaan eivät ole heitelleet tai nousseet yli sallittujen rajojen ja sainkin luvan harventaa mittausväliä. Hienoa on myös se, että nykyään isyyden voi tunnustaa neuvolassa samoin kuin tehdä yhteishuoltajuuspäätöksen. Jää turha lastenvalvojalla ravaaminen pois. Miehestä huvittavinta oli ns. 30 päivän "palautusoikeus", joka siis tarkoittaa, että miehellä on lapsen syntymän jälkeen 30 päivää aikaa peruuttaa isyydentunnustuksensa perustellusta syystä. 

Tällä hetkellä paperijutut on siis tehtynä.. 

ÄITIYSAVUSTUS 

ÄITIYSRAHA 

VANHEMPAINRAHA

LAPSILISÄ

VAUVAVAKUUTUS 

Seuraava projekti taitaakin olla tuo lastenhuoneen laitto. Kävin kangaskaupassa metsästämässä kivaa verhokangasta ja se ei ollutkaan aivan helppoa. Pyörisin siellä melkein tunnin ja tuskailin. Suoraan sanottuna lasten kankaat ovat RUMIA. Niissä on kaikki kamalat värit tällätty samaan kankaaseen kera jonkin karmean ihmis- tai Ryhmä Hau -hahmon kera. Ei kiitos. Yritin etsiä kangasta rauhallisella pohjavärillä ja jollain kauniilla eläinkuviolla, mutta sellaista ei kävellyt vastaan. Päädyin sitten (ehkä joidenkin mielestä tylsästi) seuraavanlaiseen rauhalliseen kankaaseen, johon itse olen kovin ihastunut. 

Ajatuksena on, että huoneen perinteistä harmaa-valkoista tunnelmaa piristäisi mintun ja turkoosin väriset sisustuselementit. Pinnasängyn turkoosi päiväpeitto on virkkautyön alla. Lähitulevaisuudessa tulossa oma postauksena vauvahuoneen rakentumisesta. ♥

Nam, mokkapaloja!

Pohdiskelin ääneen, että tekisi mieli leivoskella jotain, johon mies sitten tokaisi, että "Mokkapaloja". No ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tällä reseptillä tulee ihanan kuohkeita ja herkullisia mokkapaloja. Ja usko pois, ainesmäärät kauhistuttivat aikoinaan minuakin.. ;)

Tarvikkeet

POHJA: 

4 munaa

4dl sokeria

300g voita (sulatettuna)

3dl maitoa (minä käytin kauramaitoa)

7,5dl vehnäjauhoja

5tl leivinjauhetta

4tl vaniljasokeria

5rkl kaakaojauhetta

KUORRUTE: 

4,5dl tomusokeria

100g voita (sulatettuna)

5rkl kahvia

2rkl kaakaojauhetta

3tl vaniljasokeria

Valmistusohje

Vaahdota munat ja sokeri. 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen muna-voiseokseen. 

Lisää lopuksi sulatettu voi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattulle korkeareunaiselle uunipellille ja paista noin 20-25 minuuttia 200 asteessa. 

Anna pohjan jäähtyä tovi ennen kuin valmistat kuorrutteen, jottei se imeydy pohjaan. 

Kuorrutetta varten mittaa tomusokeri, vaniljasokeri ja kaakaojauhe kulhoon. Lisää joukkoon kahvi ja sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. 

Kaada seos pian pohjan päälle ja levitä tasaisesti. Halutessasi voit koristella piiraan esim. nonparelleilla, mutta ripottele ne ripeästi ennen kuin kuorrute ehtii jähmettyä. 

Poika vai tyttö?

Kun tulin raskaaksi, olin sitä mieltä, että odotan poikaa. Ensimmäisen virallisen ultran jälkeen mieleni muuttui kuitenkin sillä "Väpä" näytti ultrakuvassa niin sirolta ja liikkui minusta tyttömäisesti. Lisäksi kokeilin NUB-teoriaa ultrakuvamme perusteella ja sen mukaan lapsi olisi tyttö. 

Kiinalainen syntymäkalenteri ennusti meille poikaa.

Tein myös Vau.fi-sivun sukupuolitestin ja sen mukaan lapsemme olisi tyttö. 

Sormustestinkin tein, mutta sen tulos jäi aavistuksen epäselväksi... 

Ruokasooda-testissä kuppiin laitetaan noin ruokalusikallinen ruokasoodaa ja sen jälkeen hieman virtsaa. Jos sooda alkaa sihistä ja kuplia, odotat poikaa ja jos mitään ei tapahdu, odotat tyttöä. Tämä perustuu ilmeisesti siihen, että happamampi virtsa yhdistetään poikalapseen ja emäksinen tyttöön. Meidän tuloksemme tästä testistä oli tyttö. 

Lisäksi löytyi ns. uskomusten lista, joiden tulokset olivat seuraavanlaiset: 

Poika

1. Sinulla ei ole pahoinvointia.

2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.

3. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden. 

4. Sinun tekee mieli happamia tai suolaisia ruokia.

5. Sinulla on eteenpäin työntyvä maha, raskautta ei havaitse takaapäin.

6. Vauvan syke on hidas.

7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia.

 8. Sinulla näkyy linea negra.

9. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan.

10. Sinulla on terävä ilme.

11. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne.

12. Kätesi ovat kuivat.

13. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.

14. Puolisosi lihoo raskausaikana.

15. Palelet enemmän kuin normaalisti.

16. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.

17. Sinulla on poikaolo.

18. Äidin ikä synnytyshetkellä ja synnytysvuosi - toinen luvuista pariton ja toinen parillinen.

19. Vatsasi on matalalla.

20. Hiuksesi ovat hyvinvoivat ja kiiltävät.

Tulos 5/20

Tyttö

1. Pahoinvointia raskauden aikana.

2. Kukkiva iho.

3. Olet kiukkuinen.

4. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti.

5. Vauva hikkaa paljon.

6. Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.

7. Vauvan syke on tiheä.

8. Sinua närästää.

9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.

10. Vatsasi leviää sivuille.

11. Makean himo.

12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.

13. Sinulla ei näy linea negraa.

14. Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

15. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät.

16. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.

17. Sinulla on tyttöolo

18. Sinun ikäsi synnytyshetkellä ja synnytysvuosi ovat kumpikin parillisia tai parittomia.

19. Vatsasi on korkealla.

20. Hiuksesi rasvoittuvat ja laskeutuvat päätä myöden.

Tulos 15/20

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tänään kävimme rakenneultrassa, jossa todettiin, että kaikki on niin kuin pitääkin ja pieni ihmisen alkumme on hyvinkin aktiivinen. Kovasti kädet ja jalat kävivät ja ahkerasti hän potki minua virtsarakkoon. :D Ihana oli seurailla hänen touhujaan melkein puolen tunnin ajan ja kuunnella miellyttävän hoitajan selostusta. 

Ja lopulta tuli se kovasti odottamani kysymyskin eli halutaanko tietää sukupuolta. Ja haluttiinhan me. Kaikista mahdollisista oloista ja testituloksista huolimatta masussani kelliikin IHANA PIENI POIKA ♥
Olin kyllä yhtä hymyä koko ultran ja sen jälkeenkin koko päivän on ollut epätodellisen kevyt sekä onnellinen olo. Päässäni on pyörinyt kaikki pieneen poikaan liittyvä enkä malta odottaa, että pääsen viikonloppuna kirpputorille etsimään pikkupojalle ihanaa päällepantavaa. 

Olo on onnellinen!! ♥

Raskaus on puolessa välissä - Miten kaikki on sujunut?

Nyt elellään siis jo raskausviikkoa 20+ eli puolessa välissä mennään. Aika on mennyt hurjan nopeasti heti alkujännitysten ja -kankeuksien jälkeen ja varsinkin kun tässä oli joulut sun muut välissä niin aikahan on suorastaan kiitänyt.

Raskaaksi tuleminen on ollut toiveenamme jo pitkään, mutta meillä ei kaikki mennyt aivan kuten Strömsössä. Se ei ollut vain päätös, joka sitten makuuhuoneen puolella käytiin toteuttamassa ja sitten parin viikon päästä siitä katseltiin onnellisesti kahden viivan ilmestyvän testiin. Ei. Lyhyesti kerrottuna niihin kahteen viivaan kului yli 1½ vuotta ja sinä aikana ehdin jo useamman kerran menettää toivoni ja jopa gynekologini alkoi jo suositella lapsettomuustutkimuksia kertoessani murheestani. Ilmeisesti tällä ammattilaiselle avautumisella oli kuitenkin maagisia voimia, sillä kun heinäkuussa lääkärillä kävin niin jo syyskuun puolessa välissä teimme ensimmäisen positiivisen raskaustestin. 

Vaikeahan sitä oli aluksi uskoa ja minä tein testejä varmaan lähemmäs 10 saadakseni enemmän ja enemmän varmuutta sille, että me todella olisimme vihdoin onnistuneet pitkäaikaisessa toiveessamme. 

Tämä testi antoi suurimman varmuuden, sillä nuo viivat ilmestyivät heti vahvoina ja paksuina. 

Neuvolaan soitin heti 18.9., jonka jälkeen kerroin miehelleni, että toivoin meidän käyvän varhaisultrassa tutulla gynekologiasemallani. Saimme ajan 3.10 ja oikeastaan siihen saakka elin löysässä hirressä kaikkine pelkoineni ja epäilyksineni. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä oman tutun gynekologini tekemässä varhaisraskauden ultrassa löytyi pieni sisukas tyyppi reippaalla sykkeellä. Olo oli kyllä onnellinen ja hymyä oli vaikea pidätellä. Mies ei ymmärtänyt siitä varhaisraskauden ultrakuvasta kuulemma hölkäsen pöläystäkään eikä ollut erottanut sieltä kuulemma sitä sydämen hentoa väpätystäkään, mutta oli tietysti onnellinen, että kaikki oli niin kuin pitikin. 

Vanhemmillemme kerrottiin oikeastaan heti sillä minä en ole tottunut salaamaan äidiltäni mitään. 

Mitkä olivat raskauteni ensioireet?

- kuukautisten pois jääminen (minulla on päivälleen säännölliset, joten kahden päivän viive havahdutti minut heti)

- atooppinen iho räjähti aivan silmissä, vaikka koskaan ennen ei ole ollut ihon pintakuivuttaa pahempia oireita

- jatkuva pissahätä

- jatkuva flunssa

- väsymys

- rintojen aristus

- pahoinvointi

- palelu

Raskaustestin jälkeen pari viikkoa sujuivat hyvin, sitten alkoivat ikävät oireet. Olin jatkuvasti kovassa flunssassa/kurkkutaudissa, vaikka normaalisti en koskaan sairasta mitään. Olin siis alkuraskauden aikaan kuukauden sisällä kaksi eri kertaa viikon verran sairaslomalla. Lopulta minun oli pakko marssia pomon luo kertomaan mistä on kyse, ettei hän alkaisia epäillä jotain muuta - minä kun en koskaan tosiaan sairasta. 

Flunssan lisäksi sain kiusakseni paljon puhutun pahoinvoinnin, joka ei rajoittunut vain aamuun vaan ihan koko päivään. Aamuni aloitin tuoremehulla, jotta pääsin sängystä. Yökötystä kesti yhteensä noin pari kuukautta, jonka aikana painoni putosi melkein viisi kiloa. Alas sain vain mandariineja ja tuoremehua sekä soijavanukasta. Olin lisäksi todela väsynyt. Töissä oli työn ja tuskan takana pysyä hereillä ja kotiin kun pääsin niin painuin suoraan nukkumaan sohvalla, josta myöhemmin sirryin sänkyyn. Uni ei kuitenkaan piristänyt vaan seuraavana aamuna olin aivan yhtä väsynyt. Ja palelin jatkuvasti aivan hirveästi. Veden juominen oli täysi mahdottomuus ja parin kuukauden aikana pääsinkin kuivumaan melko pahasti, mutta siitä onneksi selvittiin vielä huolellisella kotinesteytyksellä. Olin kyllä melkoisen hurja näky ja työkaveritkin kiinnittivät huomiota, etten ollut lainkaan oma itseni. Vetäydyin omiin oloihin, en puhunut kuin pakosta ja viihdyin parhaiten hiljaa taka-alalla. 

Onneksi tämä alkuraskauden kauheus kuitenkin loppui aikanaan ja nyt olen ollut voimissani jo joitakin viikkoja. Pahoinvointi katosi kuin seinään ja väsymyskin väistyi niin, että minulla on ollut energiaa puuhata aamusta iltaan. Oikeastaan ongelma on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä nyt minua ei väsyttäisi vielä illallakaan ja useat yöt ovat menneet suorastaan valvoessa tai levottomassa unessa, josta heräilen jatkuvasti. Lisäksi uutena oireena on tullut kesken päivää tulevat väsymyskohtaukset, jolloin tunnen itseni yhtäkkiä aivan uupuneeksi. Ne menevät kuitenkin ohi jos en antaudu sohvalle :D Lisäski päänsärky vaivaa jonkin verran sekä se pirun flunssa... Pissalla saa ravata jatkuvasti ja välillä suihku on todella heikko.. 

Tämä kaikki saattaa kuulostaa valitukselta, mutta huonoista oloista huolimatta olen todella onnellinen raskaudestani ja olen innoissani hankkinut kaikenlaista tulevalle pikkuisellemme. Pesänrakennusviettini on todella päässyt valloilleen ja ihaninta on huomata hänen pienet liikkeensä ja potkunsa. Mies ei vielä ole päässyt niitä tuntemaan - sen verran hentoja ovat vielä. 

Masukuva raskausviikolta 19+

Tulevana keskiviikkona pääsemme rakenneultraan kurkkaamaan miltä "Väpä" näyttää ja onko kaikki niinkuin pitää. Ja ehkä saamme jonkin arvauksen hänen sukupuolestaan. Lähes kaikki miehen siskoa ja hänen miestään lukuunottamatta ovat sitä mieltä, että sieltä tyttö tulee. Nub-teorian mukaan kyseessä on tyttö ja oma olokin on siihen suuntaan hieman enemmän kallellaan. Meillä ei kuitenkaan mitään sukupuolitoiveita ole - kunhan kaikki on hyvin ja hän syntyy terveenä. ♥