Häidemme viettopaikka

Tässä vauvajuttujen ohella päässä on alkanut pyöriä myös häihin liittyvät asiat, sillä kun kesä uhkaavasti lähestyy, lähestyy sen myötä myös syksy eikä aikaa hukattavaksi ole - varsinkaan kun parin kuukauden päästä arkeamme rytmittää uusi perheenjäsen eikä tällaiselle järjestelylle ja Pinterestin selaamiselle jää enää samalla tavalla aikaa. 

Meillä on ollut jo viime syksystä saakka isot asiat häiden suhteen sovittuina ja yksi niistä on häidemme viettopaikka. Turussahan ja Turun aluueella on valtavasti juhlapaikkoja, mutta kun niitä alkaa etsiä ja selailla, alkaa nopeasti tuntua siltä, että mitään ei löydy. Näin kävi minullekin. 

Haimme kuitenkin sellaista paikkaa, joka ei olisi mahdottoman kallis ja jonne saisi tuoda oman pitopalvelun. Lisäksi paikan olisi oltava hyvien kulkuyhteyksien varrella eikä se saisi vaatia liikaa laittamista. 

Listalle päätyivät seuraavat paikat:

◘ Kristillivintti (Lieto)

◘ Mannin navetta (Lieto)

◘ Liedon metsäpirtti

◘ Wanha talli (Piikkiö)

◘ Littoisten työväentalo 

Kristallivintillä emme koskaan käyneet, sillä totesimme sen olevan liian hankalan matkan päässä. Meidän olisi pitänyt järjestää sinne jonkinlainen yhteiskuljetus. 

◘

Wanha talli jätettiin myöskin katsomatta kun huomasimme, ettemme saisi valita sinne omaa pitopalvelua. Lisäksi paikan ilanvaihdosta oli pajon juttua netissä; kesällä on tukahduttavan kuuma ja muina vuodenaikoina pahimmillaan kylmä. 

◘

Myöskään Liedon metsäpirtti ei loppujen lopuksi innostanut meitä, sillä se on sekä ulkoisesti, että sisäisesti melkoisen jumppasalimainen ja vaatisi aivan valtavasti koristelua. Paikan henkilökuntaa oli myös hankala saada kiinni. 

◘

Littoisissa kävimme tutustumassa työväentaloon. Se sijaitsee hyvien bussiyhteyksien varrella ja on miljöönä kiva. Hieman harmillista on, että se on aivan keskellä omakotitaloaluetta ja siksi siinä on helposti riski, että juhlien äänet häiritsvät alueen asukkaita. Sisätilat olivat hyvin työväentalomaiset, mutta plussaa oli juuri uusittu äänentoistotekniikka. Lisäksi paikan päällä oli astioita, mutta ne olivat harmillisesti suurin osa täysin eriparia. Tämäkin paikka olisi vaatinut melkoisesti korostelua. 

◘

Mannin navetasta olin itse alunperin innoissani ja olihan se kiva - tavallaan. Tässä paikassa ei ainakaan hinta olisi päätä huimannut ja paikan omistaja oli mukavan rempseä ja rento. Paikka oli kuitenkin auttamattoman "paljas" ja olisi vaatinut valtavasti laittoa. Lisäksi isoja miinuksia olivat äänentoistolaitteitten alkeellisuus sekä se tosiasia, että vessat löytyivät pari kerrosta alempaa. 

◘

Näiden käyntien jälkeen tuli hetkellisesti sellainen olo, että sopivan hääpaikan löytyminen olisi mahdotonta. Selasin kerran vielä nettiä ja löysinkin vielä yhden paikan, jota en ollut huomannut. Itse asiassa en ollut edes tiennyt tällaisen paikan olemassaolosta. 

ZOOLANDIAN MAKASIINISALI

Varasimme tutustumisajan ja ihastuimme välittömästi. Valinta ei ollut vaikea. Tila on uskomattoman kaunis ja sopii juurikin meidän tyyliimme tummine puupintoineen sekä erähenkisine somisteineen. Tila on hyvän kokoinen noin 70 henkilön seurrueellemme ja itse asiassa paikkahan vetää parhaimmillaan jopa 120 henkeä tai 100 henkeä jos mielii säästää tanssitilaa. 

Hinta on minusta hyvä ja sen puitteissa paikalla saa juhlia yö 01.00 saakka. Äänentoistolaitteet löytyy, samoin iso kylmäsäilytysvaunu ulkoa. Keittiössä ei voi ruokia vamistaa, mutta lämmittää kyllä. Oma pitopavelun saa tuoda, mutta syyskuusta huhtikuuhun on mahdollista valita myös Zoolandian oma pitopalvelu. 

Anniskeluoikeuksia heillä ei ole, joten omat juomat on tuotava. 

Tässä tilassa parasta on se, että koristeita ei tarvita. Paikka on itsessään niin kaunis ja rustiikkinen, että pelkillä valoilla ja kynttilöillä sekä nätisti laitetuilla pöydillä saa valtavan kaunista aikaan. Pistorasioita on lähes joka ikkunan pielessä. 

Tarjoilupöydät ovat suuria ja lisäksi siellä on myös niin sanottu koulun kylmäsäilytysvaunu, jonne on kiva pinota esimerkiksi tölkkejä tms. 

Eteistila on mukavan tilava ja sinne on helppo järjestää ns. oheistoimintaa kuten valokuvausta tai pelejä yms. 

Ja naisten vessasta löytyy myös hoitopöytä, joka tulee olemaan ensiarvoisen tärkeä meidän vauvapitoisissa häissämme - vauvoja tulee olemaan paikalla ainakin kolme. 

Zoolandian makasiinisali oli aivan ihana paikka. Se on kesällä viileä ja viileinä aikoina lämmin. Se on auki ympäri vuoden ja ainakin minusta varsin täydellinen juhlien viettopaikka. 

6. neuvolakäynti ja valtava helpotus

Tänään on viikkoja 31+2 ja laskettuun aikaan on tasan KAKSI kuukautta. 

Käytiin miehen kanssa neuvolassa allekirjoittamassa isyydentunnustus- sekä yhteishuoltajuuspaperit. Samalla taas kaikki jo tutuksi tulleet kysymykset sekä tutkimukset. 

Paino on noussut alusta +8,2kg eli hyvin maltillisesti pienistä herkutteluhetkistä huolimatta. 

Verenpaine 133/78.

Virtsa puhdas. 

Eniten jännitti nousta hoitopöydälle ja kuulla hoitajan arvio siitä miten päin lapsi kohdussa on. 

Täytyy sanoa, että suuri painolasti harteilta putosi siinä kohtaa kun hän totesi pikkuisen kääntyneen oikeinpäin eli raivotarjontaan. Voipi siis olla, että kääntyminen tapahtui sinä yönä, jona kerroin voineeni todella huonosti pikkuisen möyrimisestä. 

SF-mitta eli kohdun mitta oli 30cm. Keskikäyrillä siis mennään senkin osalta. 

Sydänäänet kuuluivat hyvin ja tasaisesti, pikkuinen taisi uinua tukimuksen ajan. Syke oli 140 molemmin puolin. 

Kaiken kaikkiaan siis huojentava ja mukava käynti. 

Seuraava neuvola on kolmen viikon päästä ja toukokuun alussa pääsen synnytystapa-arvioon. Samalla siis tarkastellaan lapsen kokoarviota. 

♥ 

Jogurttinen mustikkapiirakka

Tämä mustikkapiirakan ohje on kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini. Se on helppo, maukas, mehevä, kostea ja nopea tehdä. 

Tarvikkeet:

POHJAAN:

🖤 2 munaa

🖤 1,5dl juoksevaa margariinia 

🖤 1dl vaniljajogurttia

🖤 1dl sokeria

🖤 1,5tl leivinjauhetta

🖤 3dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet yhteen. Levitä löysä taikina voideltuun vuokaan. Nostele taikinaa myös reunoille. 

PÄÄLLE:

🖤 250-300g mustikoita 

🖤 2dl vaniljajogurttia

🖤 1 muna

🖤 0,5dl sokeria

Jos mustikat ovat vetisiä pyörittele ne ruokalusikallisessa perunajauhoja ennen taikinan päälle laittoa. Levitä mustikoita enemmän reunoille kuin keskelle, jotta keskiosa paistuu varmemmin. 

Sekoita muna, jogurtti ja sokeri yhteen, ja kaada sitten tasaisesti mustikoiden päälle.

Paista 175°C 30-40 min.

Raskaus ja rannekanavaoireyhtymä

Tästä vaivasta tuntuu löytyvät kovin huonosti tietoa netistä. Tai löytyyhän sieltä lähes jokaisen terveydenhoitolaitoksen sivuilta maininta, että "raskaus saattaa aiheuttaa rannekanavaoireyhtymää", mutta siinä se. Kekustelupalstoilla on joitakin hyviä keskusteluja aiheesta, mutta joka tapauksessa koin, että yksi blogikirjoitus ja kokemus lisää aiheesta ei olisi pahitteeksi. Ja nimenomaan näin raskaana olevan näkökulmasta. 

Mikä rannekanavaoireyhtymä?

Toiselta nimeltään karpaalitunnelisyndrooma, joka siis tarkoittaa sitä, että kädessä peukalonpuoleista osaa hermottava keskihermo on puristuksissa kämmeneen johtavassa rannekanavassa. [Terveyskirjasto] 

Keskihermo joutuu joutuu pinteeseen ja hermon toimnta huononee paikallisen tai yleisen turvotuksen seurauksena. Ylipainon, nivelreuman, diabeteksen, kilpirauhasen vajaatoiminnan sekä munuaissairauksien katsotaan olevan riskitekijöitä. Myös fyysistä voimaa vaativan työn uskotaan olevan yksi riskitekijöistä. 

Miten rannekanavaoireyhtymä oireilee?

Ensisijaisesti käsistä puutuvat kaikki muut sormet pikkurilliä lukuunottamatta. Tyypillisimmin puutumisoireet ilmenevät öisin ja makuuasennossa. Kädet voivat myös tuntua kylmiltä, jonka lisäksi ne saattavat särkeä sekä ikään kuin kirvellä. Kädet voivat tuntua myös voimattomilta ja tavaroiden pudottelu on yleistä. Rannekanavaoireyhtymä aiheuttaa haasteita usein myös käsien hienomotoriikassa. 

Minun kokemukseni

Kun raskausviikko 20 pamahti mittariin, aloin huomata niin sohvalla maatessani sekä öisin, että käteni puutuvat. Ennen moista oirehdintaa ei ole ollut joten se kiinnitti huomioni heti. Aluksi ajattelin hartioitteni olevan niin jumissa, että se säteilee käsiini puutumisena. Hieronta ei kuitenkaan auttanut asiaa ja aikani vaivan kanssa painittuani avasin itsehoito-opuksen: GOOGLEN. 

Selvisi nopeasti, että on hyvin yleistä, että rannakanavaoireyhtymä puhkeaa raskausaikana - useimmiten puolivälin jälkeen. Kaikki oireet täsmäsivät ja helpotukseksi kehotettiin hankiimaan rannetuet yöksi. Minä tein työtä käskettyä ja oireet helpottivat. Rannetukien juju on siis siinä, etteivät kädet pääse yön aikana virheasentoihin, jotka lisäävät hermopinteen aiheuttamaa kipuilua sekä turvotusta. 

Oireet pahenevat

Rannetukien kanssa meni hyvin muutama viikko, mutta sitten oireet alkoivat pahentua. Puutuminen ei enää rajoittunut vain yöaikaan eikä se venyttelyistä ja ravisteluista huolimatta hävinnyt aamun ensitunteina. Jatkuvan puutumustilan lisäksi tulivat säryt ja suorainen ranteen liikutuskipu. 

Viikolla 26 päätin hakeutua lääkäriin, sillä oireet alkoivat vaikeuttaa fyysistä työtäni. Lisäksi nukuin yöt huonosti kipujen ja kirvelyn vuoksi ja pelkäsin sen vaikuttava jo vauvaan sisälläni. 

Työterveyteen ollessani yhteydessä en saanut toivomaani hoitoa. Olisin saanut ajan kuukauden päähän, mikä tuntui kohtuuttomalta, sillä olin paininut kipujen kanssa jo aivan tarpeeksi pitkään. 

Hakeuduin sitten omalle terveysasemalleni enkä voisi olla tyytyväisempi. Pääsin erittäin pätevälle lääkärille, joka otti sekä minut että oireeni tosissaan. Pääsin heti lähetteellä ENMG-tutkimuksiin. Suomeksi kyse on siis hermoratatutkimuksesta. 

Tutkimuksessa selvisi, että molemmissa käsissäni on hermoratapinne - vasemassa pahempi kuin oikeassa. 

Viikosta 26 lähtien olen ollut siis sairaslomalla. Lääkärin mukaan parannusta ei ole luvassa ennen synnytystä eikä minulla siis ole mitään asiaa töihinkään. 

Tänä aikana oireet eivät tosiaan ole helpottaneet. Vasen käsi kipuilee vähemmän, mutta oikea sitten taas senkin edestä. Huomaan, että oikea käsi hyötyy yölastasta kun taas vasenta kättä lasta tuntuu ärsyttävän entisestään. 

Mihin vaiva vaikuttaa?

Voisin tiivistää, että ihan kaikkeen. Mutta jotta tästä saisi joku muukin irti, niin erittelen muutamia asioita, joissa huomaan erityisesti käsien vajaan toiminnan. 

♣ Syöminen: veitsellä leikkaaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Kipu on uskomaton kun joutuu puristamaan ja painamaan samaan aikaan. Syöminen on hidasta, sillä lähes jokaisen suupalan välissä joutuu puristelemaan käsiä, jotta saisi edes pienen tunnon niihin. 

♣ Auton ajaminen: kädet puutuvat lähes välittömästi ratissa ja vaihteiden vaihto on huonoina päivinä kivuliasta. 

♣ Nukkuminen: puutuminen, käsien kirvely, särky ja kylmän tunne. Toisina öinä on todella vaikea löytää asentoa, jossa olisi edes hetken hyvä - varsinkin nyt kun kasvava vatsa luo omat haasteensa. 

♣ Purkkien/pullojen avaaminen: puristaminen ja kiertäminen yhtäaikaa on mahdoton tehtävä. En myöskään saa tölkkejä auki enkä saa puristettua esim. hoitoainetta tai hammastahnaa tuubista, jossa on tavaraa alle puolet. 

♣ Lattialta nouseminen käsiin tukien. Kipu on infernaalinen. Sitterin koottuani yritin nousta lattialta ylös ja voin sanoa, että pikkuinen oppi varmasti kaikki maailman kirosanat jo ennen syntymäänsä.

♣ Tavarat putoilevat. Varsinkin kaikki pienet. Pelkään joka aamu posliinilavuaarimme puolesta kun pudottelen siihen vuoronperään kaiken mitä yritän käsiini saada. 

♣ Saksien käyttö: kipua, kipua, kipua... Ei yhtään kiva kun tämän sairasloma-ajan olisi voinut käyttää tehokkaasti esim. hääkutsujen valmistamiseen. No, hiljaa hyvää tulee tässäkin asiassa. Muutama kortti päivässä -tekniikalla.. 

Toisin sanottuna ihan mikä tahansa, missä tarvitaan käsiä, aiheuttaa joko välitöntä kipua tai sitten päivän päätteeksi sellaiset säryt, joiden kanssa on hankala mennä nukkumaan. Eikä noista rakausaikana sallituista Panadoleista ole juurikaan apua - ne kun eivät ole tulehdukseen. Ja kaiken kukkuraksi niidenkään syömistä ei suoranaisesti suositella viimeisellä kolmanneksella. 

Mikä auttaa?

♥ Rannetuista on vaihtelevasti apua - kuten jo mainitsinkin. 

♥ Kylmä: Ennen nukkumaanmenoa jäädytän kädet kylmävesihanan alla. Yöllä saatan nousta pariinkin otteeseen tekemään samaa. 

♥ Veden juonti: ainakin haluan uskoa, että tällä on vaikutusta

♥ Rannekanavan hieronta kyynärvarren suuntaisesti

♥ Peukalon venytys ns. taaksepäin

Ennuste

Harras toiveeni on, että tämä vaiva katoaa pian sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Niin käy useimmille. Vaarana on, että vaiva jää ja silloin ainoa hoitomahdollisuus on päiväkirurgisena tehtävä rannekanavien avaus. Se joko auttaa tai on auttamatta. 

Olen silti toiveikas. 

Pikkuhiljaa pienen huonetta... ♥

Tällä viikolla olen "ahkeroinut" pikkuisen huoneen parissa, mutta puuhaa riittää vielä. Hommaa hifastaa kipeät kädet, jonka takia kaikki käsityöprojektit vievät mielettömän määrän aikaa enkä voikaan pakertaa esimerkiksi yhden päivänä aikana virkattua peittoa kasaan. No, hiljaa hyvää tulee kuulemma. Ja onhan tässä vielä aikaa. Eikä pikkuinen huonettaan aivan heti tule täysipainoisesti tarvitsemaankaan...

Tässä kuitenkin juttuja, jotka ovat jo valmiina ja huoneen yleisilmettä. 

Turkoosia huoneessa on tällä hetkellä maton ja pilvikoristeen muodoissa.

Pilvikoristuksen väsäsin kahdessa päivässä hieman väkisin, vaikka huovan leikkaaminen sattui aivan mielettömästi. Välillä sitä alkaa sisuuntumaan niin tähän joutenoloon, että pakko päästä tekemään mielijuttuja vaikka sitten hammasta purren. Onneksi käsin ompelu ei ollut kivuliasta - vähän kömpelöä vaan kun ei tunne sormiaan. :D 

Kössi-kissa on ottanut virkatun maton uni- ja vartiopaikakseen. Saa nähdä viihtyykö vielä vauvankin tultua vai nauttiiko toistaiseksi vielä olostaan. 

Tämä iso ihana virkattu matto löytyi kirppikseltä 20€ hintaan, joten eihän sitä sinne voinut jättää. 

Hoitpöydän sijaan meillä on tällainen pinnasängyn päälle laitettava hoitotaso. Ovat uusina minusta hirveän kalliita, mutta sattumalta löysin tori.fi:stä ja vieläpä lähes uudenveroisessa kunnossa. 

Tämän ihanan yövalon ostin jo alkuraskaudessa Toys'R'Usista ja nyt vihdoinkin se pääsee paikalleen odottamaan öisiä valvontahetkiä. Tuohon alle toivon löytäväni jonkun kivan turkoosin tabletin/liinan. 

Toistaiseksi sänky on vielä täynnä koekäyttäjiä, jottei se houkuttelisi kissaa. 

Reunapehmusteen valinta osoittautui niin ylivoimaiseksi, että päädyin lopulta IKEAn valkoiseen. Väriä sänkyyn tuo lakanat ja tietysti se ikuisuuden virkkauksen alla ollut turkoosi päiväpeitto. 

Tähän mobiiliin ihastuin välittömästi kun näin sen jollyroomissa. Ketut ovat suuri heikkouteni - pikkuisella taitaa olla kettukuvioisia vaatteitakin niin paljon, ettei muusta tiedäkään ensimmäisenä elinvuotenaan. :D 

Pikkuhiljaa huone valmistuu. Lähes kaikki vaatteet on pestyinä ikkunan edessä olevassa lipastossa. Olen lajitellut ne vaatekappaleittain sekä koottain. Vielä pitäisi merkitä laatikoihin mitä missäkin on, että mieskin pysyy perässä. 

Lakanatkin on pestyinä, mutta sängyn laitan valmiiksi vasta hieman lähempänä laskettua aikaa. 

Raskausajan aamupalat

En ole aina syönyt aamupalaa - jouduin itse asiassa aikuisiällä opettelemaan aamupalan syömisen ja nykyään en voisi kuvitellakaan jättäväni sitä väliin. Ja erityisesti nyt raskausaikaina on tullut kiinnitettyä huomiota siihen, mistä aamupalansa koostaa. Melkoisen staattisena se on pysynyt alusta asti. 

Hyvin tyypillisesti aamupalani näyttää tältä: 

En siis syö kolmea jogurttia vaan yleensä jonkin noista. Jogurtit ovat soijapohjaisia. Myös Alpro mustikka-kaurajogurtti on suosikkejani. 

Lisäksi syön lähes poikkeuksetta Vaasan Ohut herkku -ruispaloja juustolla sekä jonkin hedelmän. Tällä hetkellä on menossa omppu-kausi. Aamupalan yhteydessä syön myös Multivitan Raskaus&Imetys -monivitamiinipillerin ja juon pari isoa lasillista vettä. 

Aiemmin join pienen lasin tuoremehua, mutta se alkoi tuossa joitakin viikkoja sitten nostaa sokeriarvoja sen verran, että päätin jättää sen pois. 

Toisinaan soija-vaniljajogurtin seassa on kiva syödä pakkasesta sulattamiani viimekesäisiä kotimaisia mansikoita. 

Muita aamuapalavaihtoehtoja raskausaikana ovat olleet:

♥ Hedelmäsalaatti

♥ Pannukakku

♥ Vispipuuro

♥ Riisipiirakat ja munavoi

Rv 30 ♥

Teoriassa synnytykseen on siis enää 10 viikkoa mutta käytännössä kaikki on mahdollista. Olen luottavaisin  ja odottavaisin mielin. Tunneside pikkuiseen kasvaa joka päivä ja minulla on jo mielikuvani hänestä. Juttelen hänelle päivittäin, taputtelen ja silittelen. Meillä on jo rutiineja ja valtavasti rakkautta. ♥ 

Tavalla kaikki on valmiina hänen syntymäänsä varten, mutta toisaalta järjesteltävää riittää. Ensi viikon aion pyhittää huoneen järjestelemiseen. Myös turvakaukalon autoon kiinnittämistä olisi hyvä alkaa harjoitella - samoin kuin rattaiden käyttöä. Kaikesta tästä huolimatta kaikki oleellinen on kuitenkin valmiina. Mieskin alkaa olla jo "malttamaton", mikä on ihanaa. Toki toivon, että lapsi pysyy vatsassa vielä sen aikaa, että rengassesonki saadaan päätökseen - se kun sitoo miehen töihin muutamiksi viikoiksi aamusta myöhään iltaan. 

VAU-sovelluksen arvioita lapsestamme:

PAINOARVIO: 1600g (myskikurpitsa)

PÄÄ-PEPPUMITTA-ARVIO: 26,5cm

KOKONAISPITUUSARVIO: 36cm 

(KUVA: Vau.fi)

SF-mitta oli viimeksi 25.2. neuvolassa 29cm eli yläkäyrillä. 

Viikon päästä meillä on taas neuvola, joten mielenkiinnolla odotan meneekö mitta edelleen yläkäyrillä. Toivon, että ei, sillä pelkään sen tarkoittavan suurta lasta, mikä taas lisää pelkoani sektiosta. 

Lapsen kääntyminen on myös mietittytänyt minua paljon. Toivottavasti saadaan siitäkin jokin arvio neuvolassa. 

Edellisyönä vauva tosin muljasi tavalla, jota en ole ennen kokenut. Liikkeet olivat niin rajuja ja laajoja, että ne saivat minut voimaan pahoin. Olin aivan varma, että oksennan jos muljaus ei pian lopu. En tiedä mitä pikkuinen puuhasi, mutta toiveikkaasti ajattelen hänen kääntyneen raivotarjontaan. 

Tällä hetkellä olo on ollut todella tasainen. 

Harjoitussupisteluja on tullut useammin, varsinkin heti kun lähden istumasta liikkeelle. Ei kuitenkaan vieläkään mitään kivuliasta. 

Närästys on helpottanut - nenäverenvuoto ei. 

Masussa myllertää tasaisesti ja lähes kellontarkasti, mikä on ihanaa. ♥

Vatsa toimii hyvin päivittäin. 

Olen energinen. 

Yöunet ovat pätkittäisiä. 

Rannekanavien oireyhtymä on ainoa vaiva, joka haittaa jokapäiväistä elämää ja on varsinkin öisin sekä pienenkin rasituksen jälkeen todella kivulias vaiva. 

Enää pieni hetki - sitten kaikki muuttuu ♥

Pekoniparsoilla kohti kesää!

Nämä on kyllä takuuvarma kesäherkku muitten grillihyvien keskellä.

Mutta toimivat ne näin kevättalvella ihan uunissa tehtyinäkin. 

Nämä eivät paljon käsittelyä vaadi. Leikkaa vain puiseva osa pois ja kietaise pekonit ympärille. Minä en edes kuorinut parsoja vaikka jossain niin kehoitettiin. 

Sitten vaan 250-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. 

Meillä näistä nautittiin muusin ja (kaura)kermassa haudutetun possun sisäfileen kanssa. 

NAM!

Synnytykseen liittyvät pelot

Mikä pelottaa?

Nyt kun laskettuun päivään on aikaa enää rapiat 2 kuukautta, on mieleen hiipinyt yhä useammin synnytykseen liittyvät ajatukset. Itse synnytyksen suhteen olen ollut alusta alkaen luottavaisin mielin enkä ole koskaan osannut pelätä luonnollista alatiesynnytystä. 

Sen sijaan siinä hetkessä kun sain tietää olevani raskaana ja neuvolassa tuli ensimmäistä kertaa puhetta synnytyksestä, koin välittömästi ahdistuvani sektion ajattelusta. Se pelottaa ja hirvittää ja mielessäni olen valmis tekemään mitä vain, ettei joutuisi synnyttämään sektiolla. Jopa asiasta keskustelu saa kyyneleet silmiini - sen verran mörkö siitä on tullut. 

Sinänsä tämä pelkohan on täysin järjetön, sillä vain harvoissa tapauksissa sektioon päädytään jo ennen kuin alatiesynnytyksestä on edes puhuttu. Mutta sillä tiedolla on paha lohduttautua - varsinkin kun pikkuinen on ollut perätilassa joka ultrassa jossa olen käynyt.

Mikä tällaisen pelon sitten aiheuttaa?

En ole tälle keksinyt mitään muuta selitystä kuin sen, että kummityttöni syntyi sektiolla melkein viisi vuotta sitten. Kaikki ei mennyt aivan kuten suunniteltua, sillä leikkaushaava ommeltiin umpeen jotenkin niin väärin, että kummityttöni äiti joutui kuukausien ajan käymään terveyskeskusksessa tyhjennyttämässä leikkaushaavan alle jääneeseen "pussiin" kertyvää verta.

Silloin se ei tuntunut kauhistuttavalta tai järkyttävältä asialta - lähinnä harmitti toisen puolesta kun ensimmäiset kuukaudet pienen vauvan kanssa saivat varjokseen moisen vaivan vain siksi, että sairaalassa oli toimittu väärin. Nyt kuitenkin kun synnytys omalla kohdalla lähestyy, huomaan asian vaivaavan minua. Tiedostan hyvin kuinka epätodennäköisiä tällaiset ns. hoitovirheet ovat, mutta sekin on varsin laiha lohtu.

Miten tästä eteenpäin?

Olen tietysti puhunut tästä asiasta niin miehelleni, äidilleni kuin neuvolassakin. En vielä tiedä onko minulla tarvetta päästä pelkopolille asiasta puhumaan. Ehkä seuraavalla neuvolakerralla kahden viikon päästä avaudun taas asiasta ja mietin asiaa ammattilaisen kanssa.

Onko muilla ollut synnytykseen liittyviä pelkoja? 

Tänään kävimme miehen kanssa ostamassa vauvatilpehöörit (vaipat yms. hoitotarvikkeet) valmiiksi, joten käytännössä olemme valmiit siihen, että vauva tulee. Toki toivomme hänen vielä viihtyvän hyvän tovin kohdun turvassa. ♥

Mies rakentaa paraikaa Ikeasta hankkimaamme lipastoa. Kun se on valmis, saan vihdoin alkaa järjestelemään huonetta.

Siemenet multaan

Tänään kun ei ollut pakko lähteä minnekään kotona, istuin alas ja kokosin kaikki siementenistuttamistarvikkeet pöydälle. Ja sitten aloin hommiin, sillä onhan nyt jo 7.3. eli maaliskuu on aivan pian puolessa välissä. 

Viime vuonna siementen istutus oli hieman hätäistä, koska muutimme nykyiseen kotiimme samaan aikaan. Silloin minulla ei ollut aikaa eikä energiaa perehtyä kasvien "henkilökohtisiin" vaatimuksiin, mutta tänä vuonna olen taustatyöni tehnyt. Toiveissa on siis mahdollisimman monta onnistumista eri kasvien osalta. 

Auki leikattu musta jätesäkki on hyvä pöytäsuoja multaa käsitellessä. 

Ja nyt ne istuvat kaikki rivissä askarteluhuoneen ikkunan alla odottaen aurinkoa. Huone on siitä kätevä, että sieltä saa hyvinkin helposti lämpötilan säädettyä lähes trooppisesta viluisen viileäksi. 

Vielä on jäljellä muovittaminen, että saadaan kosteus pysymään siellä missä pitääkin. 

Kasvuäiväkirjaan olen merkannut mitä siemeniä olen tänä vuonna kylvänyt ja sen avulla seuraan niiden edistymistä. 

Nyt alkaakin sitten jännittävä kasvun ihmeen odotus ja ahkera sumutus. 

Milloinkohan ensimmäiset vihreät päät alkavat pilkistää? 

Ja mikä kasvi kurkistaa ensimmäisenä?