sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Raskaus on puolessa välissä - Miten kaikki on sujunut?

Nyt elellään siis jo raskausviikkoa 20+ eli puolessa välissä mennään. Aika on mennyt hurjan nopeasti heti alkujännitysten ja -kankeuksien jälkeen ja varsinkin kun tässä oli joulut sun muut välissä niin aikahan on suorastaan kiitänyt.

Raskaaksi tuleminen on ollut toiveenamme jo pitkään, mutta meillä ei kaikki mennyt aivan kuten Strömsössä. Se ei ollut vain päätös, joka sitten makuuhuoneen puolella käytiin toteuttamassa ja sitten parin viikon päästä siitä katseltiin onnellisesti kahden viivan ilmestyvän testiin. Ei. Lyhyesti kerrottuna niihin kahteen viivaan kului yli 1½ vuotta ja sinä aikana ehdin jo useamman kerran menettää toivoni ja jopa gynekologini alkoi jo suositella lapsettomuustutkimuksia kertoessani murheestani. Ilmeisesti tällä ammattilaiselle avautumisella oli kuitenkin maagisia voimia, sillä kun heinäkuussa lääkärillä kävin niin jo syyskuun puolessa välissä teimme ensimmäisen positiivisen raskaustestin. 


Vaikeahan sitä oli aluksi uskoa ja minä tein testejä varmaan lähemmäs 10 saadakseni enemmän ja enemmän varmuutta sille, että me todella olisimme vihdoin onnistuneet pitkäaikaisessa toiveessamme. 

Tämä testi antoi suurimman varmuuden, sillä nuo viivat ilmestyivät heti vahvoina ja paksuina. 

Neuvolaan soitin heti 18.9., jonka jälkeen kerroin miehelleni, että toivoin meidän käyvän varhaisultrassa tutulla gynekologiasemallani. Saimme ajan 3.10 ja oikeastaan siihen saakka elin löysässä hirressä kaikkine pelkoineni ja epäilyksineni. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä oman tutun gynekologini tekemässä varhaisraskauden ultrassa löytyi pieni sisukas tyyppi reippaalla sykkeellä. Olo oli kyllä onnellinen ja hymyä oli vaikea pidätellä. Mies ei ymmärtänyt siitä varhaisraskauden ultrakuvasta kuulemma hölkäsen pöläystäkään eikä ollut erottanut sieltä kuulemma sitä sydämen hentoa väpätystäkään, mutta oli tietysti onnellinen, että kaikki oli niin kuin pitikin. 

Vanhemmillemme kerrottiin oikeastaan heti sillä minä en ole tottunut salaamaan äidiltäni mitään. 

Mitkä olivat raskauteni ensioireet?

- kuukautisten pois jääminen (minulla on päivälleen säännölliset, joten kahden päivän viive havahdutti minut heti)
- atooppinen iho räjähti aivan silmissä, vaikka koskaan ennen ei ole ollut ihon pintakuivuttaa pahempia oireita
- jatkuva pissahätä
- jatkuva flunssa
- väsymys
- rintojen aristus
- pahoinvointi
- palelu

Raskaustestin jälkeen pari viikkoa sujuivat hyvin, sitten alkoivat ikävät oireet. Olin jatkuvasti kovassa flunssassa/kurkkutaudissa, vaikka normaalisti en koskaan sairasta mitään. Olin siis alkuraskauden aikaan kuukauden sisällä kaksi eri kertaa viikon verran sairaslomalla. Lopulta minun oli pakko marssia pomon luo kertomaan mistä on kyse, ettei hän alkaisia epäillä jotain muuta - minä kun en koskaan tosiaan sairasta. 

Flunssan lisäksi sain kiusakseni paljon puhutun pahoinvoinnin, joka ei rajoittunut vain aamuun vaan ihan koko päivään. Aamuni aloitin tuoremehulla, jotta pääsin sängystä. Yökötystä kesti yhteensä noin pari kuukautta, jonka aikana painoni putosi melkein viisi kiloa. Alas sain vain mandariineja ja tuoremehua sekä soijavanukasta. Olin lisäksi todela väsynyt. Töissä oli työn ja tuskan takana pysyä hereillä ja kotiin kun pääsin niin painuin suoraan nukkumaan sohvalla, josta myöhemmin sirryin sänkyyn. Uni ei kuitenkaan piristänyt vaan seuraavana aamuna olin aivan yhtä väsynyt. Ja palelin jatkuvasti aivan hirveästi. Veden juominen oli täysi mahdottomuus ja parin kuukauden aikana pääsinkin kuivumaan melko pahasti, mutta siitä onneksi selvittiin vielä huolellisella kotinesteytyksellä. Olin kyllä melkoisen hurja näky ja työkaveritkin kiinnittivät huomiota, etten ollut lainkaan oma itseni. Vetäydyin omiin oloihin, en puhunut kuin pakosta ja viihdyin parhaiten hiljaa taka-alalla. 

Onneksi tämä alkuraskauden kauheus kuitenkin loppui aikanaan ja nyt olen ollut voimissani jo joitakin viikkoja. Pahoinvointi katosi kuin seinään ja väsymyskin väistyi niin, että minulla on ollut energiaa puuhata aamusta iltaan. Oikeastaan ongelma on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä nyt minua ei väsyttäisi vielä illallakaan ja useat yöt ovat menneet suorastaan valvoessa tai levottomassa unessa, josta heräilen jatkuvasti. Lisäksi uutena oireena on tullut kesken päivää tulevat väsymyskohtaukset, jolloin tunnen itseni yhtäkkiä aivan uupuneeksi. Ne menevät kuitenkin ohi jos en antaudu sohvalle :D Lisäski päänsärky vaivaa jonkin verran sekä se pirun flunssa... Pissalla saa ravata jatkuvasti ja välillä suihku on todella heikko.. 

Tämä kaikki saattaa kuulostaa valitukselta, mutta huonoista oloista huolimatta olen todella onnellinen raskaudestani ja olen innoissani hankkinut kaikenlaista tulevalle pikkuisellemme. Pesänrakennusviettini on todella päässyt valloilleen ja ihaninta on huomata hänen pienet liikkeensä ja potkunsa. Mies ei vielä ole päässyt niitä tuntemaan - sen verran hentoja ovat vielä. 

Masukuva raskausviikolta 19+

Tulevana keskiviikkona pääsemme rakenneultraan kurkkaamaan miltä "Väpä" näyttää ja onko kaikki niinkuin pitää. Ja ehkä saamme jonkin arvauksen hänen sukupuolestaan. Lähes kaikki miehen siskoa ja hänen miestään lukuunottamatta ovat sitä mieltä, että sieltä tyttö tulee. Nub-teorian mukaan kyseessä on tyttö ja oma olokin on siihen suuntaan hieman enemmän kallellaan. Meillä ei kuitenkaan mitään sukupuolitoiveita ole - kunhan kaikki on hyvin ja hän syntyy terveenä. ♥ 

8 kommenttia:

  1. Onnea odotukseen <3

    VastaaPoista
  2. Tuo on ihaninta maailmassa, kun saa oman lapsen, tuntee pienet potkut ja liikkeet, ja ne sydämen lyönnit, on se ihmeellistä. Minä olen jo 4 lapsen mummi, eli olen tehnyt 3 lasta, meillä meni 5 vuotta yrittäessämme eka lasta, eikä kukaan puhunut mitään että pitäisi tehdä tutkimuksia tms. jälkeen päinajattelen että hyvä ettei tullutkaan liian aikaisin alle 20 vuotiaana.Onnittelen ja toivotan kaikkea hyvää odotukseen, ja onnellisia päiviä kun lapsesi kasvaa, lapsi tuo tullessaan iloa elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu olevan. ❤️ Kiitos ihanista sanoista!

      Poista
  3. Paljon Onnea! teille molemmile!!
    ...ei ole valitusta,
    jokaisen naisen/äidin odotus on erilaista,
    jokainen reakoi niin erilailla.
    Mutta ihana lukia..tarinaasi.
    Oikein hyvää vointia!teille kolmelle?:):):)

    VastaaPoista
  4. Miekin jouduin töissä kertomaan tosi aikaiseen, kun olin silloin töissä kemiallisessa pesulassa :/ Ensimmäiseen ultraan pääsin vasta rv 13+, ja voit kuvitella mitä tuskaa oli se koko alkuraskaus kun vain odotti sitä tietoa, että onko siellä kaikki hyvin!
    Siulla onkin ollut kova pahoinvointi :( Miullakin oli pahoinvointia, joka ei todellakaan katsonut kelloa, vaan sitä oli ihan yhtä paljon aamulla kun illallakin. Miulla pahoinvointi helpotti siinä rv 10. Ja kiva vain kun kerrot oireitakin, en ainakaan ite ota niitä valituksena vaan kiva kuulla millaista muilla ollut :)
    Siun oireet kuulostaa aika samanlaisilta mitä miulla oli, ja tyttöä oottelen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minusta on aika pitkä aika odotella sinne viikoille 12-13 että pääsee näkemään onko kaikki hyvin. Ja kun tuo varhaisultra ei ainakaan täällä ole mitenkään halpaa lystiä.. :/
      Meidän pikkuinen onkin tyttömäisistä oireista huolimatta poika :D <3

      Poista