Odottavan aika on pitkä

Nyt elellään viikkoja 38+2 ja olo on todella valmis. En enää nuku senkään vertaa mitä aiemmin. Öisin vaivaa polttava närästys, johon ei tunnu mikään auttavan. Lisäksi ravaan vessassa tunnin välein, herään omaan kuorsaukseeni ja käännyn puolen tunnin välein kun lantioni uppoaa kipeästi tällä hetkellä aivan liian pehmeään patjaan. Mies nukkuu korvatulpat korvissa ja pari yötä minä vietin kipujen vuoksi jopa yksin sohvalla. 

Viime torstaina kävin äitiyspolilla kontrollissa ja toivoin lääkärin ottavan kantaa palleaani vaivaavaan järkyttävään kipuun, vauvan kokoon sekä kohonneeseen verenpaineeseen. Käynti oli turhauttava enkä voi sanoa pitäneeni lääkäristä. 

A) Hän ei esitellyt itseään. Luin hänen nimensä jälkikäteen pilleripurkin kyljestä. 

B) Hän määräsi KOLME kertaa päivässä  otettavia verenpainelääkkeitä, vaikka neuvolassa oltiin sitä mieltä ettei näin loppuvaiheessa ole enää järkeä alkaa moisia syömään. 

C) Hän sivuutti ensimmäisellä kerralla palleakipuuni liittyvän huolen. Kun kysyin uudestaan, hän käski syödä Panadolia niin paljon kuin on tarve. 

D) Lapsen kokoon hän ei ottanut sen kummemmin kantaa. 

E) Raskausmyrkytys minulla kuulemma on kehittymäisillään, mutta koska se ei ole VAUVALLE vaarallinen niin siitä ei tarvitse olla huolissaan. Totta, eihän sillä väliä jos minä kuolla kupsahdan.

F) Kävin ennen äitiyspoliaikaani labroissa, mutta lääkäri ei puhunut tuloksista mitään ennen kuin itse tajusin kysyä..  "Aivan niin, kurkataas ne vielä..." Ja kun kysyin mitä mikäkin tarkoittaa, hän ei osannut selittää. 

Tässä visualisoituna tunnetilani käynnin jälkeen. :D 

Tiedän, että ylireagoin ja saan tässä kirjoituksessani kaiken kuulostamaan aivan mahdottomalta. Pahoittelut siitä ja toivottavasti lukijana pystyt suodattamaan turhautumiseni. 

Mutta siitä tässä nimenomaan on kyse: turhautumisesta. Ja siitä, että minusta tuntui kuin lääkäri olisi pitänyt minua täysin tyhmänä. 

"Niin eihän tätä turhaan kutsuta raskaudeksi kun tää voi tosiaan olla välillä vähän raskasta."

Hyvä ettei verisuoni puhjennut päästä tuon lauseen jälkeen. Tuli tunne, etten saisi mistään huonoista oloistani tai kivuistani mainita vaan minun pitäisi vaan hiljaa odotella mitä tapahtuu. 

Nyt olen sitten syönyt verenpainelääkkeitä (tuloksetta) ja panadolia päivittäin pärjätäkseni kivun kanssa. Vasta viikon päästä on seuraava kontrollikänyti, mutta toivon pikkumiehen uskaltautuvan sitä ennen spontaanisti ulos. Tai ainakin toivon, että ensi kerralla lääkäri on eri. 

Hyvää tässä on se, että vielä on hetki aikaa nauttia pallosta ja vauvan liikkeistä vatsassa. ♥ Olen kiitollinen siitä, että hän on ollut päivittäin kellon tarkka ja sykkeet ovat aina olleet täysin normaalit ja voimakkaat kun niitä on kuunneltu. Odotan häntä jo kovasti. ♥