Vauva on täysiaikainen!

Viikko 37 (eli virallisesti kai 38) pyörähti käyntiin lauantaina. Ihan putkeen ei kaikki ole mennyt, sillä viime neuvolassa huomasimme verenpaineeni nousseen salakavalasti melko korkeaksi. Alkuviikolla voinkin aika huonosti ja kun torstaina soitin äitiyspolille, sieltä kehotettiin saapumaan seuraavana aamuna labrakokeiden kautta tutkimuksiin. 

Ja niin siinä sitten kävi, että jouduin jäämään sisälle tarkkailuun. Tullessani verenpaineet olivat 151/100. Lisäksi virtsassa oli 1+ proteiinia ja palleassa kivistävä vanne. 

Sisätutkimuksessa lääkäri totesi minun olevan jo 3cm auki. 

Vauvan painoarvio on tässä kohtaa 3,1kg. 

Aluksi se hieman kivisti kurkkua, sillä tottakai mieluiten olisin palannut takaisin kotiin. 

Varsinkin kun sairaalan ohjeet olivat, että sänkyyn pötkölleen eikä mitään aktiviteetteja - edes puhelinta ei olisi saanut pahemmin näpräillä tai televisiota katsella. Nämä ohjeet johtuivat tietysti raskausmyrkytyseäilyistä ja kaikki oireita lisäävä haluttiin karsia pois.

Päivä tuntui melko pitkältä kun käytännössä makasin sängyssä kello 12 eteenpäin. Ainoita aktiviteettejani olivat vessassa känyti ja päivällinen sekä iltapala. 

Mies tuli töitten jälkeen minua katsomaan ja toi samalla sairaalakassin siltä varalta, että joudutaankin käynnistykseen. Labrakokeet olivat onneksi kuitenkin puhtaat ja verenpainekin saatiin levolla laskemaan kohtuu lukemiin. 

Seuraavana aamuna virtsanäytteestä ei enää löytynyt proteiinia ja puolen päivän jälkeen minut kotiutettiin. Torstaina palaan takaisin kontrollikäynnille ja labrakokeisiin. 

Vaikka olikin harmi, että sekä minun, että miehen viikonloppusuunnitelmat menivät mönkään, on silti hienoa, että Suomessa pidetään näin hyvää huolta odottajista. Kaikki minua hoitaneet kätilöt ja lääkärit olivat erityisen ystävällisiä ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Kokemus on kullan arvoinen ja lievitti samalla myös synnytykseen liittyvää jännitystä kun taustalla on jo pieni osastolla vierailu. Ja kivahan se oli jutustella muitten odottajien kanssa.