Ensimmäinen viikko vauvamme kanssa on nyt taputeltu ja hengissä ollaan edelleen kaikki. Ollaan miehen kanssa oltu yhtä ihmeissämme ja haltioissamme tästä pienestä pojasta, jonka olemme saaneet aikaiseksi. Aika on lentänyt siivillä vaikka päivät ovat pääasiassa vain koostuneet pikkumiehen unista, maidon lypsämisestä, syöttämisestä ja ahkerasta vaippojen vaihdosta sekä tietysti pikkuiselle jutustelusta ja hänen ihmettelystään.
Ensimmäinen viikko on ollut puhdasta rakkautta. ♥
Meillä on kaikki toistaiseksi mennyt seesteisesti. Pieni ihme on päästänyt meidät helpolla. Hän nukkuu lähes säännönmukaisesti 3-4 tuntia putkeen, herää sitten syömään ja jatkaa taas unia. Näin on myös yöllä. Aamuisin hän viihtyy pari tuntia hereillä seurustellen meidän kanssamme. Vieraita hän ei ole vielä jaksanut ottaa vastaan valveilla ollessaan vaan on nukkunut tyytyväisenä huolimatta tuijottelijoiden määrästä.
Eniten meidät on yllättänyt pikkuisen mukanaan tuoma onnen tunne ja sen määrä. Tottakai tiesimme, että kovasti haluamamme lapsi tulee olemaan ihana lisä elämäämme, mutta silti yllätyimme tunteen vahvuudesta ja valtavasta ylpeyden määrästä. Ajatukset ovat jatkuvasti pienokaiseemme liittyvissä toiveissa ja odotuksissa. Arvailemme hänen tulevaisuuttaan, mittailemme jalkateriä ja mietimme mitä mahdollista urheilulajia vahvajalkainen poikamme voisi alkaa harrastaa. Taltioimme jokaisen hänen ilmeensä ja eleensä, ja haluamme uskoa niiden olevan tarkoituksenmukaisia vaikka tiedämme, ettei niin ole. Tämä on nyt kai sitä paljon puhuttua vauvakuplaa. ♥
Pääsääntöisesti olemme harjoitelleet uutta elämäämme vielä kotioloissa. Parina päivänä olemme vaunuilleet lähikauppaan ja takaisin. Kävimme myös piipahtamassa Bauhausissa ja Prismassa sekä päiväretkellä mökillä. Valtavaa yleisöryntäystä ei ole ollut, ystävämme ovat olleet ihania ja antaneet meille aikaa kotiutua. Pikkuhiljaa olemme valmiit ottamaan vastaan pienen ihmeen ihmettelijöitä. Tiistaina ajelemme tapaamaan kaksi viikkoa vanhempaa kamua. Ekat vauvatreffit!! ♥
Ihanaa on se, että mies on meidän kanssa kolme viikkoa kotona. Saamme yhdessä opetella asioita - mies vielä enemmän kuin minä. Huomaan päivittäin, että asia, joka on minulle päivänselvä, ei miehelle tietenkään ole. Tänään törmäsin tähän kun totesin miehen lämmittäneen koko 160ml pullollisen rintamaitoa aamulla tietämättä, että sen käyttöaika on lämmittämisen jälkeen varsin lyhyt. Että järkevää on lämmittää vain sen verran kuin uskoo tarvitsevansa. No, näistä opimme me molemmat.
Parasta miehen läsnäolossa on se, että voimme vuorotella aamuja. Tänä aamuna mies hoiti aamutoimet ja minä sain nukkua jopa puoli kymmeneen. Tätä on hyödynnettävä niin kauan kuin on mahdollisuus.
Mutta toistaiseksi siis vielä IHANAA vauva-arkea, valtavaa kiitollisuutta ja onnentunteita.
Kevyttä väsymystä myös tottakai, mutta eniten kaikista RAKKAUTTA. ♥
väsymys.onni ja rakkaus=siinä lapsiperheen arkipakkaus:)
VastaaPoistaHienoa aikaa, jota muuten myöhemmin muistelee mielellään. Tuosta hetkestä löytyy juuri se suuri onni ja rakkaus, joka antaa elämään niin paljon uutta sisältöä. Onnen kesää teille kaikille!
VastaaPoista